Kuolemanjälkeinen elämä

   Tilastokeskuksen mukaan Suomessa kuoli 52 492 ihmistä vuonna 2015. Tämä tarkoittaa, että päivittäin kuoli noin 140 ihmistä. Mutta mitä heille tapahtui kuoleman jälkeen? Jatkavatko heidän sielunsa vieläkin elämää jossain aikamme ulkopuolella?

 Tiede ei ole ottanut näihin kysymyksiin kantaa. Uskonnoilla taas on erilaisia uskomuksia kuolemanjälkeisestä elämästä. Vastaukset eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä, ja jokaisella yksilöllä on usein oma näkökulmansa. 

Kuva 1.

   Kristinuskon kannattajillakin on erilaisia näkemyksiä. Ehkäpä kaikista suosituimman näkemyksen mukaan menehtyneen sielu irtautuu ruumiista ja pääsee taivaaseen, Jumalan valtakuntaan, tai joutuu helvettiin. Taivaaseen pääseminen takaa ikuisen elämän ja rauhan, eli pelastuksen. Erään toisen näkökulman mukaan ihminen kuolee kokonaan ruumiin menehtyessä, mutta herää henkiin kaikille yhteisenä tuomiopäivänä, josta puhutaan Raamatussa mm. Ilmestyskirjassa.

kuva 2.

"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." (Joh. 3:16)

   Monille rippikoululaisille tutun pienoisevankeliumin mukaan jokainen, joka uskoo Jumalaan saa iankaikkisen elämän. Tämä on mahdollista sen takia, että Jeesus sovitti syntimme kuolemalla ristillä. Jumalan armon avulla kuka vain voi siis pelastua.

   Islamin uskonnossa kuolleet menevät välitilaan ja ylös nousevat vasta tuomion päivänä, jolloin koko maailma tuhotaan. Jokainen joskus elänyt ihminen menee Allahin eteen tuomittavaksi, ja riippuen elämänsä aikana tehdyistä teoista menee paratiisiin tai helvettiin. Nuhteettomat pääsevät rauhalliseen paratiisiin ja syntiset joutuvat helvetin kärsimykseen.

   Samankaltainen lineaarinen aikakäsitys (alku ja loppu) kuolemanjälkeisestä elämästä ovat myös juutalaisuudessa. Toisenlainen malli, eli syklinen aikakäsitys, näkyy Kaukoidän uskonnoissa kuten esimerkiksi buddhalaisuudessa ja hindulaisuudessa. Sen mukaan kuoleman jälkeen sielu syntyy uuteen ruumiiseen.

Kuva 3.

   Hindulaisuudessa karma on suuressa roolissa. Hyvät teot tuovat hyvää karmaa ja huonot teot tuovat pahaa karmaa. Edellinen elämä vaikuttaa aina seuraavaan, mikäli huonoja tekoja on paljon enemmän kuin hyviä, saattaa seuraava ruumis olla esimerkiksi eläimen. Lopullinen tavoite on mokša, eli päästä irti jälleensyntymisen kehästä.

   Karma ja syklisestä elämästä irtautuminen ovat merkittävä osa myös buddhalaisuudessa. Buddhalaisuudet korostavat elämässään asketismia, eli itsehillintää, -kuria ja hyveellistä elämää. Jälleensyntymisestä kiertokulusta vapautumista he kutsuvat nirvanaksi.

   Ateistit, eli ne, jotka eivät usko minkäänlaiseen jumaluuteen, eivät yleensä usko kuolemanjälkeiseen elämään, vaan korostavat tieteellisiä käsityksiä. Monesti kuitenkin kuolleen läheisiä lohdutetaan ajatuksella, että vaikka kuollut läheinen ei ole konkreettisesti läsnä, on hän aina mukana, varsinkin elämän tärkeimmissä hetkissä.

   Itse uskomme, että kuoleman jälkeen sekä ruumis että sielu kuolevat. Emme usko taivaaseen taikka helvettiin.. Emme halua kuitenkaan kokonaan poissulkea mitään vaihtoehtoa kuolemanjälkeisestä elämästä. On lohdullisempaa ajatella, että menehtyneet läheiset ovat luonasi tukemassa ja suojelemassa sinua. Onhan myös mahdollista, että omat käsityksemme muuttuvat elämän eri vaiheissa.